Saman päivän aamuna alkoi koulu Äidit jotka toivat hartaina ja luottavaisina lapsiaan Nehen opetettaviksi ja kasvatettaviksi, olivat ihanassa yksinkertaisuudessaan hänestä verrattavissa niihin äiteihin, jotka aikoinaan toivat lapsiansa sen suuren mestarin luo. Muistui mieleen seminaarin johtajan kevätlukukauden paättäjäispuheessa lausumat sanat Ja kun hän nyt katsoi näiden ujojen ja arkojen sydänmaan lasten silmiin, oli niissä kuin kainoa säteilyä niiltä lämpimiltä porteilta joiden vartijana hänen tästä alkaen tuli olla.
Koulutyö luisti häiriöittä tavallista latuaan. Mutta myöhemmin syksyllä sattui pieni välikohtaus, joka oli saattamaisillaan opettajan esimiestensä silmissä varsin ikävään valoon. Oppilaitten ollessa välitunnilla eräänä aamupäivänä ajoi koulun pihaan parivaljakko. Vaunujen kuomusta työntyi esiin seurakunnan rovasti ja Nehelle tuntematon, pitkäpartainen herrasmies, joka esitteli itsensä tarkastajaksi. Tämä odottamaton tieto vavahdutti hieman Nehen sydäntä, mutta kun hänellä oli opettajakokemusta jo yli vuoden ajalta ja luottamusta oppilaittensa tietoon ja taitoon, astui hän jotenkin rauhallisena vieraittensa kera kouluhuoneeseen.
Oli maantietotunti. Opettaja nosti Suomen kartan telineelle ja kysyi kuin johdannoksi:
"Minkä maan kartta tämä on?"
Ei ainoaa kättä noussut viittaamaan, oppilaat istuivat paikallaan kuin kivettyneinä. Syntyi kiusallinen hiljaisuus. Opettajan kasvot punehtuivat punehtumistaan, rovasti nosti käden silmilleen kuin olisi hävennyt, ja tarkastaja heitti hämmästyneitä, jopa vihaisiakin katseita sekä opettajaan että oppilaisiin, jotka tämän nähtyään aivan lyyhistyivät penkkeihinsä kuin odottaisivat iskua päähänsä. Opettaja oli neuvoton. Hän kyllä näki, että oppilaat pelkäsivät, mutta hänestä oli mahdotonta heidän olla niin peloissaan, ettei yksi ainoa monikymmenisestä joukosta voisi pusertaa suustansa paria varmasti tietämäänsä sanaa. Kauhistuttavana iski lopulta hänen mieleensä ajatus, että oppilaat opettajaansa nolatakseen ovat edellisellä välitunnilla tehneet keskenään liiton olla tarkastustilaisuudessa mitään osaamatta. Tällainen otaksuma hänen ja oppilaitten hyviin väleihin nähden tuntui kyllä käsittämättömältä, mutta ei hän moiseen menettelyyn keksinyt muutakaan syytä.
"Se on Suomen suuriruhtinaanmaan kartta", sanoi hän lopuksi itse ja pani kummaksensa merkille, että sanan 'suuriruhtinaan' kohdalla oppilaat vavahtivat.
"Kuka teistä osaa näyttää Suomen suuriruhtinaanmaan rajat?" kysyi hän sen jälkeen.
Kun ei vieläkään noussut pystyyn yhtään kättä, oli opettajan vaikea hillitä suuttumustansa. Hän tarttui jotenkin kiivaasti erään eteväksi tuntemansa pojan vapisevaan käteen ja lievällä väkivallalla johdatti hänet kartalle. Osoitinpuikko kädessä lattiaa kohti sojottaen poika töllötti karttaan, ikäänkuin olisi nähnyt sen ensi kertaa, ja alkoi viimein ryystää itkua. Opettaja talutti nyt oppilaista yhden toisensa jälkeen kartalle kuin kyntysin vastaan haraavia lampaita teurastuspenkkiin, esittämään vieraille yhä surkeampia suun väännöksiä ja itkunäytteitä.
Kuin tähden tuikahduksena pimeältä taivaalta kohoutui vihdoin tunnin lopulla yksi sormi tuskin huomattavasti viittaamaan.
"No, Vilander, tuleppas sinä näyttämään isänmaan rajat", tarrautui häpeän ja harmin mereen uppoutuva opettaja tähän ainoaan oljenkorteen.