Vaikka tämä poika ei suinkaan ollut tärvellyt terveyttään liialla ahkeruudella, suoritti hän kuitenkin tuon vaatimattoman opinnäytteen jotenkin virheettömästi. Mutta kokonaisuuteen nähden jäi hän vieraitten silmissä vain yksinäiseksi valopilkuksi suuren joukon tietämättömyyden yössä.

Välitunnille opettajan huoneeseen mentyä lausui tarkastaja paheksuvan ihmettelynsä oppitunnin johdosta. Opettaja koetti puolustautua, väittäen oppilaitten aina muulloin osanneen läksynsä — myöskin maantietoläksynsä — varsin tyydyttävästi. Mutta tarkastajalla lienee asiasta ollut vakavat epäilyksensä. Hän sanoi kyllä, hänkin, huomanneensa oppilaitten pelänneen, mutta sehän on tavallista varsinkin sydänmaan kouluissa, ja on se seikka lasten edistystä arvosteltaessa aina otettava huomioon. Kuitenkaan ei se tässä tapauksessa voine olla yksinomaisena syynä. Ja jos hän käydessään kevätpuolella uudelleen koulua tarkastamassa huomaa lasten tiedot näin perin vaillinaisiksi — niin, kerrassaan olemattomiksi — ei hän kirjoita nimeänsä ainoankaan päästötodistuksen alle.

Kaiken lisäksi puhkesi koulun puolella yht'äkkiä äänekäs melu. Tarkastaja pudisti tyytymättömänä päätänsä, ikäänkuin olisi tahtonut huomauttaa: Tässä koulussa tuntuu kuri olevan samalla tasolla kuin opetuskin. Jättäen vieraansa kahden kesken opettaja kiiruhti hillitsemään oppilaitaan. Eteiseen tultuaan hän pysähtyi tarkkaamaan veistohuoneesta kuuluvaa kiivasta sananvaihtoa.

"Sille sen tulen Vilanterille on annettava komppanian hivutus", kuului joku uhkaavan.

"Pakaroille, pakaroille, että läiskää", lisäsi toinen.

"Mitäs siinä on, selvässä asiassa. Isketään kiinni, pojat, ja — kilterit kinttuihin!"

Opettajan mieleen välähti ajatus: Vilanderia aiotaan rangaista sen vuoksi, että hän seuran pettäjänä oli rikkonut yhteisen rintaman näyttämällä Suomen rajat. Hän meni kiivaasti sisään ja näki useitten poikien jo käyneen käsiksi itkevään, irti rimpuilevaan ja kanteluin uhkailevaan Vilanderiin, toisten alkaessa rapsia housunnappeja auki.

"Mi-mi-mitä tämä on!… Mitä mielettömyyttä tämä on!… Ja ja — mitä sinä siinä seisot kuin roomalainen liktori!" ärähti hän eräälle suurelle pojalle, joka hölmistyneenä oli unohtunut siihen asentoon, missä oli opettajan sisään tullessa: luudasta nykäisemänsä vitsakimppu kohotetussa kädessä.

"Ja mikä oli syynä siihen, että ette osanneet maantietoanne?" tiukkasi opettaja edelleen.

Lapset jättivät rauhaan uhatun toverinsa ja piirittivät tuokiossa opettajansa.