- Seuraavana keväänä koulun päätyttyä Nehe lähti piispankaupunkiin saarnatutkintoa suorittamaan. Matkan varrella hän poikkesi entiseen seminaarikaupunkiinsa tervehtimään kouluaikaista tuttavaansa, nuorta pappia, ja kysäisemään tältä lisäneuvoja tutkintoa varten.
Kuultuaan Nehen asian pastori alkoi nauraa hykertää.
"Mitä sinä naurat?" kysyi Nehe.
"Enhän tiedä oikein, pitäisikö nauraa vai itkeä miehelle, joka aseettomana menee karhun pesälle."
"Aseettomana?"
"Niin luullakseni — tai ainakin hyvin heikoin asein. Kuinka kauan olet valmistautunut tätä aikomaasi askelta varten?" kysyi pastori.
"Olihan minulla jo seminaariaikanani erikoisharrastusta sanan viljelyyn ja olenhan koko viime talven koulutyöni ohella lukenut ja saarnoja valmistellessani itseäni kypsytellyt. Niin — ja olenhan sitäpaitsi käynyt Hauta-Hetan koulua."
"Kuka se on, Hauta-Heta?"
"Onpahan siellä meidän kylässä muuan vähän kohollaan oleva muija, joka tuntee raamattunsa paremmin kuin moni pappi ja saa salatuista asioista tietonsa nähtävästi suoraan henkimaailmasta", sanoi Nehe ja koputtaen sormella otsaansa jatkoi leikillisesti: "Täällä on tietoja, että pakottaa. Katsokoon vain piispa eteensä, ettei joudu pussiin."
"No, onhan sekin valmistuksesi parempi kuin ei mitään. Mutta ennenkuin sinä tätä tutkintopöytää varten olisit tarpeeksi paistunut, pitäisi sinun kypsytellä itseäsi vähintään kolme, neljä vuotta. Sattuessaan sille päälle voi se mies, piispa, viskata raamatun syvyyksistä tutkittavansa eteen sellaisia gordilaisia solmuja, että vain harvalla on niin terävää hengen miekkaa, joka niitä kykenee auki iskemään. Vuosikausia virassa olleet papit vapisevat mennessään sen ukon eteen pastoraaliansa suorittamaan."