"Papit ja pipit!… Minkä neuvon sinä sitten minulle, syrjäkylän koulumestarille antaisit?"
"Sellaisen neuvon, että syötyämme lähtisimme yhdessä tuonne järvelle ahvenia onkimaan. Oleilisit täällä vieraanani jonkun päivän ja kääntäisit sitten kenkäsi kärjet koreasti Lohilahtea kohti niine tutkintoinesi."
"Ei totisesti!… Akka tieltä pyörteleikse. Sanonpa Lutherin suulla: Vaikka piispankaupungissa olisi perkeleitä kuin tiilikiviä sen katoissa, tahdon sittenkin sinne mennä. Ongi ahvenia sitten kun tulet rovastiksi, mutta eikö sinulla ole yhtään järkevää neuvoa miehelle, joka pyrkii eteenpäin?"
"Mitäpä neuvoja minä tässä enää ehtisin antaa, jos kykeneisinkään — siellä on näet vielä omakin pastoraalini lujien lukkojen takana. Mutta jos sinä nyt välttämättä tahdot tuon punaisen tukkasi kärventää vielä punaisemmaksi, niin älä yritä yksityistutkintoa piispan luona, vaan koeta suorittaa se tuomiokapitulin edessä."
"Minkä tähden?"
"Tuomiokapitulin tutkintotodistus on ikäänkuin virallisesti pätevämpi kuin piispan yksityisesti antama."
Pastori otti kirjakaaplstaan pienehkön kirjan.
"Oletkos lukenut tätä?"
"Mikäs se on?"
"Isagogiikka."