"En veikkonen ole tiennyt, että semmoista kirjaa on olemassakaan."
Pastori naurahti.
"Voisi olla terveellistä viimeiseksi voitelukseksesi silmäillä tuota, mikäli matkalla tilaisuutta on", sanoi hän ojentaen kirjan vieraallensa.
Matkaansa jatkaessaan Nehe laivan kannella, kyytirattailla ja majataloissa yöpyessään pänttäsi päähänsä pastorin antamaa kirjaa, niin että hänellä lopulta oli isagogiikka jotenkin selvillä.
Perille tultuaan hän meni tuomiorovastin pakeille asiaansa esittämään. Tämä neuvoi Nehen jättämään kirjallisen tutkintoanomuksen tuomiokapituliin ja kehoitti hänen käymään piispan itsensä puheilla tämän huvilassa, muutamia virstoja kaupungista.
Nehe lähti jo samana iltana jalkaisin piispan kesäasunnolle. Ukko istui puutarhansa penkillä kirjaa lukien, kun Nehe sykkivin sydämin ja syvään kumarrellen läheni häntä, esittäytyen tervehtiessään.
"Teillä on kaiketi minulle jotakin asiaa?" kysyi piispa.
"Nöyrimmästi pyytäisin korkeasti kunnioitettavalta herra piispalta ja tohtorilta tutkintoa saarnalupaa varten", sanoi Nehe.
"Tutkintoa?" kertasi piispa ja suuntasi Nehen silmiin kysyvän katseen, ikäänkuin olisi epäillyt, mahtoiko anoja olla täysin selvillä tuon sanan kantavuudesta.
"Saarnatutkintoa?" toisti hän. "Kun ilta on jo näin myöhäinen, tulkaa huomenaamuna uudelleen luokseni, saatte silloin vastaukseni pyyntöönne. Hyvästi", sanoi piispa ja syventyi heti jatkamaan häiriytynyttä lukemistansa.