"Onneksi olkoon! Kerrohan nyt lähemmin niistä tutkinnoistasi", pyysi hän.
"Kerronpahan sitten veneen tuhdolla istuessamme laineitten kiikutellessa — minulla näet ei ole nyt mitään sitä vastaan, että luvallasi viivyn jonkun päivän luonasi ahvenia narrailemassa. Mutta pari seikkaa minä puhun nyt heti. Verratessani uskon vanhurskautta äitiin ja elämän vanhurskautta kivulla synnytettyyn lapseen, sai piispa niin väkevän mielenliikutuksen, että hänellä oli työ ja tuska pidättäessään kyyneliään. Ja kun sitten tein selkoa tuhlaajapojasta ja toin tuon raukan isänsä syliin, pyrskähti piispa itkuun ja asessorit painoivat surullisina päänsä alas. Olen koko tulomatkani vaivannut aivojani miettimällä, mikä esityksissäni mahtoi olla piispan sydämeen niin syvästi vaikuttavaa, mutta en ole siihen selitystä saanut enkä taida tulla saamaankaan."
"Kyllä siihen on selitys olemassa", sanoi pastori.
"Minkälainen se on?"
"Yksinkertaisesti sellainen, että piispalla itsellään on tuhlaajapoika, joka nykyään lienee tavallisena rantajätkänä jossakin Ruotsin satamassa."
"Vai niin… vai niin…", huokaili Nehe.
Pastorin kamarissa vallitsi hetkisen hiukan samanlainen alakuloinen tunnelma kuin aiemmin tuomiokapitulin salissa.
XI.
Tutkinnon suoritettuaan Nehe jatkoi koulutyön ohella saarnatointansa, pitäen raamatunselityksiä kesäisin kirkossa, talvisin koulullansa. Häntä nimitettiinkin takanapäin Lohilahden papiksi. Lyömättä laimin varsinaista ammattiansa hänen syvin harrastuksensa kiintyi kuitenkin monille eri tahoille haarautuviin papillisiin tehtäviin. Hänen luonansa kävi hengellisesti vaivaisia, häntä haettiin koteihin sairaitten luokse ja kuljetettiin kuolevien vuoteitten ääreen evästämään näitä heidän viimeiselle matkallensa. Kun hän näissä toimissaan usein joutui välillisesti katsomaan kuolemaa silmästä silmään ja ratkaisemaan ikuisuuden partaalla oleville sangen pulmallisia sielun kysymyksiä, avartui ja syventyi samalla hänen omakin hengenelämänsä.
Kuten papille ainakin tuotiin Nehelle vapaaehtoisina "saatavina" monenlaisia ruoka- ja vaatetustarpeita niin anteliaasti, että niistä riitti myydäkin yli oman tarpeen. Säästäen varsinaisen palkkansa hän muutaman vuoden kuluttua oli kokonaan vapaa kouluveloistansa. Enemmän kuin maallisista lahjoista hän iloitsi kuitenkin hengen maailmassa saavuttamistansa voitoista. Eikä ollut niinkään harvinaista, että hän oikein kouraantuntuvalla tavalla sai nähdä kylvämänsä sanan salassa itäneen ja tuleentuneen täyteläiseksi tähkäpääksi.