"On kai ymmärrettävä niin, että varastitte kaloja naapurinne pyydyksestä?"
"Kähveltäminen ehkä sopisi paremmin, kun on kyseessä vain muutama hauenpujero ja lahnanpartti."
"Yhtä suuri rikos se on Jumalan edessä. Enkä minä ymmärrä, millä tavalla te olette voinut tässä asiassa kahta herraa palvella."
"Siinähän se juuri puntti ja pykälä onkin, johon yksinkertainen ymmärrykseni töksähtää kuin reki kantoon. Katsokaas, opettaja, minä en itse ole niitä kaloja syönyt enkä myönyt."
"Mihinkäs ne ovat joutuneet?"
"Kyllä kai ne on opettaja syönyt."
"Minä?!"
"Toin ne opettajalle lahjaksi eli paremminkin niinkuin saataviksi."
"Minulle!… Varastettuja kaloja!… Miksikä juuri minulle?"
"Olen pitkin kevättä pannut merkille, että naapurini, uskovainen kitupiikki, ei ole kertaakaan tuonut kalaosuuttaan opettajalle. Mutta kun testamentissa lukee, että ei sinun pidä riihtä tappavan härjän suuta sitoman kiinni, niin on tuntoni ollut kahakuulossa siitä, että jospa hyvinkin asian tämä puoli hyvittänee, ehkäpä ylittäneekin sen, mikä hankkeessani rikettä lienee. Omiin nimiini en ole kähveltänyt milloinkaan, en nauhan nenän vertaa."