"Mitenkä niin?"
"Se on nyt opettaja kohonnut kansan katseessa semmoiseen suosioon ja arvoon, että on melkein kuin Jumala. Kaikki vastaantulijat pysähtyvät hänen jälkeensä katsomaan, ja näillä silmilläni näin eilissäkin päivänä, kuinka Riihelän vanha vaari opettajaa ulkona puhutellessaan kaappasi lakin kouraansa kuin kuninkaan edessä… Eikö se ole sitten Ristiina kuullutkaan?"
"Mitä kuullut?"
"Herra hyvästi siunatkoon!… Vai mitä kuullut? Koko maailmahan sitä nyt huutaa — sitä, kuinka opettaja sanan ja oman henkensä väkevyydellä hääti Pukkimäen pirut kuutamelle."
"Ei opettaja ole puhunut siitä minulle mitään."
"Ei se kuulemma siitä kamppailustaan hiisku kenellekään. Kuuluu vain salaperäisesti hymähtävän uteliaille kysyjille."
"Mistä ne sen kamppailut sitten tiedetään?"
"Sitä en tiedä mistä, mutta tiedetään ne vain ja rikulleenpa tiedetäänkin… Kuuristahan siitä pannustasi kuppi kuumaa, niin kerron, että saat Ristiinakin kuulla, millaisen rohveetan piikana palvelet."
"Voithan kertoa, vaikka en minä mitään semmoista usko."
"Et usko!… Etkö usko pirujakaan?"