Nehen lopetettua kertomuksensa mietti tohtori kuulemaansa kotvan aikaa.

"Jaa. Kenties teidän olisi paras jäädä tänne hoitolaan joksikin aikaa", sanoi hän.

Nehen kasvot valahtivat palttinankalpeiksi. Tuskin tuomio kuritushuoneeseen olisi voinut tehdä häneen niin musertavaa vaikutusta.

"Hourujenhoitolaan?… Arveleeko tohtori minun olevan jo niin pitkällä?"

"Vasta pitempiaikaisen tutkimuksen nojalla voin siinä suhteessa muodostaa varman mielipiteeni", sanoi tohtori.

"Minä kyllä tiedän, että mielisairaiksi epäiltyjen vakuutuksia tervejärkisyydestään ei uskota, mutta kyllä minä pyydän tohtorin edellyttämään, että tässä tapauksessa on kyseessä jotakin enempää kuin tavallinen aivojen ja hermojen häiriötila", väitti Nehe.

Tohtori ei myöntänyt, ei kieltänyt, nyökytteli vain päätänsä ja hymyili. Mutta sitten hänen aivoihinsa näytti johtuneen uusi aate.

"Kenties, kenties on jotakin enempää", myönnytteli hän. "Ainoa keino päästäksenne henkiseen ja ruumiilliseen tasapainoon on se, että yksinkertaisesti hylkäätte henkimorsiamenne — onhan se joka tapauksessa liian ohutta kudosta tyydyttämään aineellisen olion tarpeita — menette naimisiin jonkun elinvoimaisen maalaisneitosen kanssa ja alatte viettää oikeaa, tervettä avioelämää."

* * * * *

Kotiin palattuaan Nehe ryhtyi oitis toteuttamaan lääkärin neuvoa: kihlasi kaikessa hiljaisuudessa morsiamekseen erään köyhän torpan tytön, Saaran. Tälle kolmannelle hänellä oli jäljellä enää vain heikosti lepattava lemmen liekki; heitä kiinnittikin toisiinsa enemmän yhteinen usko kuin maallinen rakkaus. Muuttuneen asiaintilan jälkeenkin ilmautui unimorsian Nehelle vielä jonkun kerran, aluksi syyttävänä ja ikäänkuin oikeuksiaan vaativana, myöhemmin kyynelsilmäisenä kohtaloonsa alistujana. Kerta kerralta sen ihanat piirteet himmenivät, kunnes se lopulta katosi kokonaan Nehen näköpiiristä kuin jonnekin ikuisuuden äärettömyyteen. Sen verran jäi kuitenkin jäljelle entistä suhdetta, että Nehe ei olisi uskaltanut enää kulkea yöllä yksin hautausmaan ohi, eikä Rajaleniusten haudalla käydä tuskin päivälläkään.