"Niin, hyvästi nyt vain, Eero", nyyhkyttää leski. "Nuku rauhassa… Monta… monta… anna anteeksi — kaikki… Tule sinäkin, Heikki, sanomaan hyvästi isällesi."
Kansi nostetaan paikalleen, ja naapuritöllin mies iskee sen kiinni kummastakin päästä kolmella pitkällä takonaulalla.
"Kai se siellä pysyy", huomauttaa Heikki.
"Eikö tuo pysyne."
"Herra Jumala!" huudahtaa samassa Henna ja tarrautuu naulaajan kohotettuun käteen juuri kun tämä on antamassa viimeistä iskua viimeisen naulan kantaan.
"Mikä, mikä nyt?"
"Voi, hyvä Jumala, kun Eero pyysi — pyysi, että arkun kansi naulattaisiin puunauloilla."
Naulaajan käsi kohosi vitkaan korvalliselle.
"Kun et tuota ennen sanonut."
"Kun, hyvä Ville, kun en muistanut."