"Käväisenpähän vähän tuolla kylillä. Mistäs se Kaisa tulee, näin myöhään?"
"Tuolta tulen Alatalosta."
"Vai Ala… Oltiin kai siellä kotona?"
"Kotona oltiin. Istahdin lähteissäni Annin aitan kynnykselle ja tartuin suustani kiinni. Kuinka paljon kello jo liekään?"
"Paljon on, paljon on — siinä puolen yön korvissa… Ei tainnut olla puhetta minusta?"
"Sinusta?… Ei ollut puhetta." Kaisa vilkaisi tutkivasti Heikin pyhäpukuun. "Ethän sinä vain?… No, jo minä nyt, jo minä nyt!… Oli, oli vainenkin puhetta sinusta, narrasin suottani äsken. Mutta joudu, riennä, Anni siellä ihan kuolee ikäviinsä."
"Pitää mennä, pitää mennä. Hyvästi, Kaisa."
"Hyvästi. Joudu, joudu, ennenkuin toinen ehtii — hahaha!"
"Pitipäs sittenkin tulla ämmä vastaan, ja vielä kuppari-ämmä", pahoitteli Heikki mennessään. Taloa lähestyessään hänelle tuotti lisää harmia kartanokoivussa kukkuva sorakielinen käki.
"Kukkuu! khukak-khakak-khak!" se äänteli pahaenteisesti.