"Ei tämmöisissä tölleissä emäntää ole", vastasi Anni ja pyyhkäisi orrelta ottamallaan likaisella rääsyllä penkkiä. "En ole tässä kerinnyt vielä aamusiivoa tehdä. Isäntä istuu."
"Onpa sitä saanut istuakin", sanoi isäntä jotain virkkaakseen ja istuutui penkille.
"Eipä ole isäntää näkynyt herran hetkiin täällä torppakulmalla. Mikä lie nyt päähän pistänyt, että tuli kerrankin lähdettyä?" kysyi Henna.
"Vaikka minä varpaisiinkin kutsuin", lisäsi Heikki, suu ruokaa täynnä.
"Mitä se sanoo Heikki?" kysyi isäntä ja asetti käden korvansa taakse.
"Ja höpsis taas! Syö ensin suusi puhtaaksi ja puhu sitten vasta", tiuskasi Anni ja loi vihaisen silmäyksen mieheensä.
"Vaikka minä varpaisiinkin kutsuin!" toisti Heikki puruksen nieltyään.
"Niin, niin… Kiitos vain kutsusta. Enpä ole oikein kerinnyt… Sehän on totta — Heikillä on jo perilliset ja kaikki."
"Onhan sitä sen tapaista", vastasi Heikki.
Isäntä vilkaisi kehtoon päin, näköjään varsin vähäisellä mielenkiinnolla.