"Minä olen jo monta kertaa sanonut, että ei… ja kun ei, niin ei. On parasta olla puhumatta enää siitä asiasta."
Äiti liitti kätensä ristiin rinnalle ja alkoi taas äänetönnä ja surullisena huojutella ruumistaan kahtaanne.
"Taitaa sitten olla sillälailla, Heikki, että sinun nimesi on pyyhittynä pois elämänkirjasta.
"Taitaapa olla."
Äiti nousi seisaalle, mutta viivytteli kuitenkin lähtöänsä, niinkuin aikoisi sanoa vielä jotakin.
"Taitaapa olla… Hyvää yötä sitten. Koeta edes rukoilla.
"Hyvää yötä."
Tuvan oven sulkeuduttua äidin jälkeen kuuli Heikki sen takaa pitkän, syvän huokaisun.
Hän katseli kuihtuneita käsiänsä.
"Hm… sielu. Minussa ei näy enää paljoa muuta jäljellä olevan."