"Ei minun tapani ole leikitellä tällaisissa asioissa", vastasi isäntä.
"Mutta eihän isännällä liene oikeutta ajaa omistajaa mökiltään noin vain ilman muuta."
"Omistajaa?"
Isäntä ripusti lasit nenälleen, otti povitaskustaan välikirjan ja luki saarnaavalla äänellä:
"Minä Malakias Sakariaanpoika Kantola otan täten Heikki Eerikinpojan
torppariksi omistamani Kantolan puolen manttaalin perintötalon maalle
N:o 3 Korvenkylässä Pitkänperän pitäjää ehdoilla kuin seuraa:
— — — — — —
7) Heikki Eerikinpojan kuoltua jää torppa ilman korvausvelvollisuutta
kaikkine rakennuksineen ja kasvaville viljoineen talon haltuun, jos
minä Malakias Sakariaanpoika Kantola niin tahdon."
"Ja Malakias Sakariaanpoika Kantola kun taas niin tahtoo", sanoi Tuomo röyhkeästi, huomattuaan asiansa ajautuneen auttamattomasti karille.
"Tämä asia ei koske Tuomoa", sanoi isäntä jyrkästi.
"Voi-voi… Että missäs tässä nyt olemaan ruvetaan — kun saunakin revitään?" vaikerteli Kaisa.
"Ja milläs eletään, kun isäntä vie kasvavan viljankin?" huokasi mummo.
"Vanhurskas elää uskosta", tokaisi isäntä, kun ei osannut muutakaan neuvoa antaa.