Vieraista yksin jäätyänsä kysyi Israel:
"Ei ole tainnut Hennakaan tietää tästä kontrahdista?"
"En, Israel hyvä, en ole tiennyt."
"Ei kai… eipä kai… Taitaa jäädä sille silmälleen se meidänkin aikomuksemme — kun nyt tuommoisen rydön teki."
"Siihen kai se lahoaa nyt", huokasi mummo.
"Niin kai… siihen kai… Jos Henna sitten sen — silkin…"
"Silkin?… jaa, niin…"
Mummo haki aitasta paperiin käärityn hetulaniekka-silkin. Antaessaan sen Israelille hän virkkoi:
"Oikein tämä nyt tuntuu häpeälliseltä. En minä luullut tällä ijällä enää rukkasia saavani. Mutta onhan nyt koettua sekin."
Pistettyään silkin poveensa kaiveli Israel säkkiään.