"Henna ottaisi tästä virsut — niinkuin muistoksi."
"Kiitoksia. Minä tässä jo Israelille sukkia kudoin. Kun saan valmiiksi, lahjoitan ne Israelille vastavuoroon."
"Kiitoksia. Ne minä säästänkin kuolinsukikseni — etteivät ihan paljain jaloin…"
Israel mietti hetkisen, pisti käden poveensa ja otti silkin esiin.
"Kun ajattelen, niin mitäs minä tällä teen. Myömään en sitä rupea. Henna ottaisi takaisin. Ja kun tulee se kuoleman kosiomies ja on lähtö niihin häihin, niin pyytäisi Henna, että sitaiseisivat silloin morsiamen päähän tämän."
Henna otti silkin, mutta hän oli niin liikutettu, ettei muistanut edes kiittää.
Israel kopeloi pattisauvan käteensä, ja mummo auttoi säkin hänen selkäänsä.
"Tuntuu tuo säkki nyt painavammalta ja askel raskaammalta kuin tänne tullessani. Jumalan haltuun, Jumalan haltuun."
"Jumalan haltuun."
Kahden jäätyänsä lesket kyyröttivät äänettöminä penkeillä, sielussa musta läpinäkymätön pimeys, josta ei tuntunut olevan ulospääsyä minnekään päin. Viimein Anni purskahti itkemään.