»Uskallatko heittää onkesi näin mustaan veteen?»
»Tuohonko tervapyttyyn?… Onkos siinä pohjahakoja?» tutkaisi Unto, ymmärtämättä vaarin tarkoitusta.
»Ei tässä lammessa onkesi pohjaa tapaa, vaikka siimasi olisi sata syltä», liioitteli vaari.
»Mikäs siinä sitten on, etten uskaltaisi?»
»Eipä muuta kuin että jos sattuisi tuolta syvyydestä osumaan onkeesi oikein iso kala.»
»Kuinka iso?»
»Niin iso… niin iso, että se vie miehen mukanaan.»
»Ehee — ei minua vie», väitti Unto miehekkäästi. »Antakaahan toosa, niin tarjoan niille nuuskaa, että saavat aivastella.»
Vaari pudisti varoittavasti päätänsä ja mietti hetken.
»Hm… eipä ehkä voi viedä sinua, liianhan olet nuori vielä. Sylkäisehän sitten syöttiin ja nakkaa onkesi veteen — ei siihen: hiukan loitommalle minun pyydyksestäni, ettei iso kala satu ongista erehtymään.»