— Suokaa anteeksi, mutta minä en todellakaan muuta voi. Te järjestätte huonosti tiedustelunne.
— Jaa-jaa. Se on minun asiani.
— Aivan niin, mutta älkäämme puhuko siitä. Te olette siinä asiassa väärässä ja sillä hyvä. Pankki tahtoo siis saatavansa tai oikeammin: te tahdotte, huolimatta johtaja Törnroos-vainajan ja minun välisestä sopimuksesta…
— Se sopimus ei sido minua.
— Sallikaa minun puhua loppuun. Rehellisesti puhuen vaatimus tuntuu yllätykseltä eikä tahdo soveltua suunnitelmiini.
— Konjunktuurit vaativat sitä.
— Eivät suinkaan teidän pankkinne konjunktuurit riipu yhdestä sadastatuhannesta.
— Kuka tahansa saattaa sanoa niin. Yksi sanoo tuhannesta, toinen sadasta, kolmas viidestäsadasta, neljäs sadastatuhannesta.
— Te olette epäilemättä oikeassa, — myönsi Erik Wegener miettiväisenä. — Emmekö voisi sopia jostakin muusta, minulle edullisemmasta ehdosta?
Pankinjohtaja Saarstedt huiskautti kädellään.