— Ja sinä esiinnyit noin?
— Enhän minä aiheetta… tietystikään.
— Et kai. Mutta, — Esteri meni surulliseksi, — mistä me nyt rahan otamme? Ehkä sen metsän sittenkin olisi saanut myydä. Hyvä Jumala sentään!
— Älä sure, ehkäpä selviää.
— Niin, mutta sittenkin. Miksi juuri nyt…
— Ihminen päättää, Jumala säätää. Meidän osamme on nyt tällainen. Viitsitkö sanoa, että valjastavat hevosen. Ehdin juuri ja juuri päiväjunalle.
XXI
Peuraniemen herra kiiruhtaa portaita alas porraspäässä odottaville rattaille, mutta on lennähdyttää kumoon herrasmiehen, joka mietteissään ja hitaasti kiipeää portaita ylös. Tulija on Frans Eriksson.
— Elävän Jumalan nimessä! — huudahtaa hän raivokkaasti, tuntiessaan miehen. — Mitä te täältä etsitte?
Tulija vetäytyy pelästyneenä kaidepuuta vasten aivan kuin toinen tahtoisi häntä lyödä.