— Ja missä tarkoituksessa te nyt sitten tulitte? — kysyi Erik
Wegener.
Hänen ajatuksensa ovat kokonaan toisella taholla, mutta langon muuttunut olemus herättää hänessä mielenkiintoa. Kun hän aikansa on häntä katsellut, ei hän lankoaan kohtaan enää tunne vihaa, mutt'ei erikoista lämpöäkään. Tuntemaansa mielenkiintoa ei hän kuitenkaan taida eikä tahdokaan kieltää.
— Minä olen kirjoittanut Gunillalle… vaimolleni…, — aloittaa lanko, — pitkin aikaa.
— Sen tiedän kyllä.
— Ja selittänyt moneen kertaan menettelyni.
— Se lienee ollut hiukan vaikea tehtävä. Frans Eriksson painoi päänsä alas.
— Niin, vaikeahan se oli.
Tullaan ravintola-asemalle ja ihmiset kiiruhtavat ulos. Keskustelu taukoaa hetkeksi.
— Mutta Gunilla-sisko uskoo teitä kuitenkin? — kysyy Erik Wegener.
— Uskoo.