— Surullinen. Mutta onhan sinulla edes kunnon poika.
— Niin, Erik. Mutta hän tulee jäämään köyhäksi. Ankaralla työllä hän saa raivata itselleen tien maailmassa ja laahata vielä koko perhettä perässään. Ja kuitenkaan hän ei ole tuottanut minulle yhtään unetonta yötä.
Kunnallisneuvos Wegener tuli liikutetuksi, nousi taas ja käveli ikäänkuin liikutustaan salatakseen edestakaisin lattialla.
— Entä tulevan vävysi isä? — kysyi paroni Gyllenmarck tuokion kuluttua.
— Minä voin kyllä mennä, mutta lapsillani en ryhdy keinottelemaan, — vastasi kunnallisneuvos odottamattoman ankarasti. — Sitäpaitsi olen tehnyt hänelle asian selväksi.
Ulkona alkoi jo pimetä, ja huoneessa vallitsi pitkät ajat painostava hiljaisuus. Parooni Gyllenmarck istui sohvan nurkassa silmät maahan luotuina ja nähtävästi ankarasti miettien. Kunnallisneuvos Wegener kulki yhä edestakaisin, hänkin miettien ja itsekseen tuon tuostakin huoahtaen. Kuinka hän koettikaan itselleen tapauksia selvitellä, mihinkään varmaan päätökseen hän ei tullut. Ne olivat alkaneet joskus, kauan, kauan aikaa sitten, itsestään kasvaneet ja kasautuneet, kunnes olivat ehtineet nykyiseen kohtaansa. Selvää, — pitemmälle hän ei päässyt.
Lanko näkyi arvaavan hänen ajatuksensa.
— Kun tarkoin ajattelen asiaa, — ryhtyi hän puhumaan, — en voi kovin paljon panna sinunkaan syyksesi. Sinun luontainen veltto hyväntahtoisuutesi ja ajattelemattomuutesi, sinun puheenparreksi tullut, henkilöitä katsomaton avuliaisuutesi — mitä tarvitsemme enemmän? Tehdä nyt sadantuhannen velka ensinnäkin Grönforsin ruukin osakkeiden takia! Herra Jumala, moista en ole kuullut! Ja nyt niiden arvo on ehkä kaksitoistatuhatta, ehkei sitäkään…
— Katso, minä luulin todellakin… Tirehtööri Browall…
— Anna sinä palttua tirehtööreillesi. No entä sitten nuo siunatut Maamiespankin paperit… Ja nyt on pankki suoraan sanoen päin helvettiä. Jos minä olisin tiennyt… mutta sehän on jo liian myöhäistä. Ja kaikki muu tähän lisäksi. Uskallan lyödä vetoa, ettet edes tiedä, kuinka suuri oli viime vuoden sato, kuinka paljon maitoa teiltä meijeröidään, suvaitsevatko torpparisi suorittaa päivätöitään ja niin edespäin.