— Miks'et? Ethän millään tavalla ole syypää.
— En isäni tähden. Enkä ympäristönkään tähden. Meihin on sentään aina katsottu jonkunlaisella kunnioituksella.
— Ajatuksesi ovat ritarilliset ja korkeat, mutta luovu. Kymmenen vuoden kuluttua ajattelet toisin, ja sinua kunnioitetaan yhtä paljon. Ole kylmä niinkuin juristin sopii.
— Sinun on turha pulma. Niin kauan kuin toivon hiventäkään on: ei.
Suuremmaksi ei kurjuus voi tulla.
— Ensinnäkään sinä et ymmärrä maanviljelystä Tuskin tiedät, mikä on aura ja mikä on karhi.
— Työ neuvoo kyllä tekijänsä.
— Toiseksi et saa aineellista apua mistään. Vai luotatko lankoosi?
Hyi, saakeli!
Erik Wegener pudisti päätään.
— Kolmanneksi, — jatkoi serkku hellittämättömästi, — voit sinä vielä tulla hyväksi juristiksi, joka ansaitsee paljon.
— Turhaa puhua, ei auta.