— Neljänneksi: ajattele, seitsemänsataatuhatta ja vähän päälle.
Sinusta tehdään lypsylehmä.
— Kai olen jollakin tavoin sen ansainnut
— Ei, poikaseni. Sano, että tässä ovat paperit ja terve nyt! Vuoden kuluttua jo ajattelet niin. Pankit saavat sentään neljänneksen, ja mitä se niihin vaikuttaa.
— Pankit, — ne ovat yksityisten ihmisten kaiken lopuksi.
— Olkoot, mutta millaisten yksityisten! Anna mennä ja pese kätesi.
Erik Wegener päätti, ettei hän enää vastaa.
— Minäpä kerron sinulle erään tapauksen, puhui parooni Gyllenmarck. — Tässä, mennessäni Ruotsiin, istahdin hetkeksi Bavoriniin, tiedäthän? No, se sinun lankosi Henriksson tai Salomonsson…
— Eriksson.
— Olkoon sitten Eriksson. Niin, hän istuu siellä ja oli, ei liikutettu, vaan päissään. Hänen isällään on joku tynnyritehdas ja silakanjalostustehdas ja voi olla jotakin muutakin.
— En ole koskaan koettanut ottaa selville, vastasi Erik Wegener joka hermolla odottaen, mitä tuleman piti.