Pankinjohtaja Törnroos iski harmajan katseensa puhujaan, ja ilta-auringon säteet tekivät hänen kaljun päälakensa kiiltäväksi kuin biljaardipallon.
— Kymmenessä vuodessa! — huudahtaa hän. — Se on: vuoden kuluessa, katsokaamme nyt… se on ensi vuonna korkoja ja lyhennyksiä noin sataviisitoistatuhatta markkaa… seuraavana vuonna noin satatuhatta… No, ja miten aiotte saada kokoon summat.
— Se jää minun asiakseni.
— Aivan niin, teidän asiaksenne. Mutta minkälaiset takeet te esitätte pankille siitä, että todellakin täytätte sitoumukset?
— Herra pankinjohtaja ymmärtää kyllä, etten voi esittää muita takeita kuin että Peuraniemi ei ainakaan huonone minun käsissäni siltä varalta, että joskus haluaisitte ottaa sen pois.
— Kuulostaa hyvältä. Mutta entä käyttöpääoma, driftkapitalet, ymmärrättekö?
Erik Wegener mietti.
— Minulla on kyllä keinoni. Kovin paljonhan ei tarvita.
— Hyvä on, jos jäi hiukan käteistä.
Pankinjohtaja Törnroos mietti taas pitkät ajat.