Tuskin oli kirkkoherra saanut kunnollisesti onnitelluksi ja hyvästellyksi, kun jo Erik Wegener osoittaa vastatehdylle aviomiehelle ovea.

— Olkaa hyvä! — sanoo hän.

Frans Eriksson seisoo kivettyneenä paikallaan, huulet vavisten, nuori rouva nyyhkii edelleenkin ja menee yläkertaan.

— Se on valmis nyt, — jatkaa Erik Wegener ja avaa oven salvasta. —
Olkaa hyvä.

Peuraniemen vävy ei esittele vastalauseita, tahdottomasti hän antaa palvelijattaren auttaa päällystakkia ylleen.

— Näinkö minun pitää mennä? — kysyy hän.

— Niin. Mutta teillä on tilaisuus kirjoittaa. Hyvästi nyt!

Ovi avautuu ja sulkeutuu, ja ulkona puhaltelevat syystuulet.

— Ehkä sinä teit hänelle väärin, — sanoo Esteri.

— Tein niinkuin olin luvannut.