Ja muutenkin oli haukuttu. Akaksi ja nahjukseksi. Kyllä sitä kirkkokankaan takalistolla olisi pitänyt oppia.
Sitten oli vähitellen alkanut tottua ja lopuksi oli kaikki alkanut aivan kuin nousta päähän. Tämä reilu meininki ja tämä vapaus! Teki mitä itse tahtoi. Saisi nyt kotiväki olla katselemassa. Ja Iina.
Kemissä, kun miehiä löysättiin, meni kaikki jo niinkuin vähän sekaisin. Tuntuivat hymyilevän ihmiset ja naureskelevan kalsea, pikku kaupunki. No nyt, Kankkus-poika, ryypylle. Joo, sehän kuuluukin asiaan, vaikka onkin vain tämmöinen Kankkus-Sakarin poika kirkkokankaan takaa, harmajasta töllistä. Ja sitten Tornioon, siellä kuuluu olevan töitä tiedossa jossakin Korpilompolon takana, Ruotsin puolella.
Muutamana iltana istutaan Haaparannan krouvissa ja aamulla herätään putkassa. Eikä äyriäkään, ei yhtään penniä. Siinä olivat neljättä kuukauden ansiot ja reilusti oli luvattu lähettää kotiinkin. Vesi, vesipä oli pyrkinyt vertyneeseen silmään.
Mutta jätkien yhteistunto on eräissä tilanteissa suurenmoinen.
— Ei tässä auta, perrr…Tienaa uutta! Sillä siitä pääset.
Ja joku paremmin varustettu työntää hänelle kymmenkruunusen. Mutta maksa se, piru vie, myöskin kun saat tai muuten, tavattaessa, niskat nurin. Hä, että minnekö? Lähetä vaikka jonnekin puulaakin konttoriin, käynpähän joskus tiedustelemassa.
Eikä muuten kuin apostolin kyydillä Korpilompoloon ja vähän äkäisesti sittenkin ennenkuin nälkä yllättää. Mikäpä siinä, marssitaan vain, säästöähän se on sekin. Insinöörit ja muut herrat kuuluvat erämaissa saavan markan kilometriltä.
Rahoja alkaa taas kerääntyä, viisikolmatta kruunua on lähetetty kotiinkin, ja ollaanpa jo helmikuussa. Saapa nähdä, eiköhän tässä lopultakin päästä käsiksi rahoihin. Hilu on miehekäs mies, hän on tullut puheliaaksi, ottaa ryypyn ja lyö "markan sättiä", mutta pitää varansa, ettei menetä kaikkia rahojaan. Ei auta, kun on joutunut tähän kelkkaan, vaikka takki menisi.
Maaliskuun puolella Hilu törrää päissään ja on pontevaa poikaa. Pistää, kun sattuu, pieneksi tappeluksikin, ei anna periksi, ei vaikka henki menisi. Ja sitten tulee muutamana päivänä, muonantuojain mukana, niinkuin tavallisesti, joku nainen, joka mukamas pyrkii kahvikokiksi. Hilu on aamupäivällä ollut poissa työstä ja pörrännyt Lars-Heikin, viinakuskin, kanssa. Nyt hän nousee pystyyn ja lyö nyrkin pöytään.