— Juotko sinä? hän tiedusteli hetken kuluttua.
— Enpä nykyisin. Olen pannut viina- ja korttirahat säästöön.
Insinööri Trampenfelt paransi silmälasiensa asentoa ja vaikeni taas hetkiseksi.
— Enhän minä mikään kyselijä ole, jatkoi hän sitten, - mutta paljonko sinulla niitä säästörahoja oikein on?
— Saattaa olla kahdeksan-, yhdeksänsadan markan vaiheilla.
— Ja nekö ovat pankissa?
— Ei, vaan omissa hoteissani. Ja sitten…
— No, mitä sitten? Laula ulos vaan.
— Ja sitten muutaman toisen takana. Vihellys. Asia selveni hiukan insinööri Trampenfeltille.
— Mikset pidä pankissa?