— Niin ne kaikki sanovat. Sanoi Kieringin Mattikin. Vähän jyrkkä askel…
— Kyllähän se sitä on, myöntää Hilu antaumuksella.
— Mitäs se muuta on. No, kirjoltahan, Sanhriiti, niinkuin pruukataan. Kirjoita että työllään hyvin toimeentuleva ja varoistaan erinomaisesti elävä…
— Erinomaisesti? kysyy Sanhriiti keskeyttäen puuhansa. — Onko se nyt laillista?
— Eiköhän se ole liikaa sanottu? kysyy Hilukin.
— Anna olla, että erinomaisesti. Sittenpähän näkevät herrat ja kuvernööritkin. Ja soman kajahduksen se antaa. Autetaanhan nyt Hilemoonia…
— Sama minulle, sanoo Könkään Sanhriiti ja kirjoittaa todistuksen loppuun. - Alappas piirrellä nimeäsi.
Erkkilän Juhani tarttuu tarmokkaasti kynään ja piirtää nimensä alle. Sitten hän aikoo lyödä kunnallislautakunnan sinetin alle, mutta värityynystä on väri poissa ja uutta ei ole saatavissa.
— Kaadahan vähän pirtua tyynylle, Sanhriiti.
— Auttaisikohan tuo. Jos rupeaa koko todistus haisemaan pirtulle.