— Vai niin, sanoo pappi taas ja katsoo pitkään Hiluun. - Tarkoittaako
Hilemooni, että se nyt oikein tosiasiallisesti…
— Minä tarkoitan, että asia kyllä niin voisi olla.
— Niin — niin. Sitähän sattuu, ikävä kyllä.
— Ja ettei Kallelle, kun hän tulee siihen ikään, tule suotta kärsimystä.
— Minä ymmärrän kyllä. Tietääkö Hilemoonin emäntä tästä Hilemoonin päätöksestä.
— Arvelen, että hän kyllä ehtii kuulla sen myöhemmin.
Pappi on nyt hyvin totisen näköinen, avaa suuren pulpettinsa laatikon, ottaa esille paperia ja kirjoittaa sille jotakin.
— Jos Hilemooni sitten kirjoittaa tämän alle, sanoo hän. - Hilemoonihan osaa kirjoittaa.
— Vähin.
— No, minä kyllä sitten järjestän tämän asian, virkkaa pappi, ottaen paperin. - Hilemooni saa olla aivan huoletta.