— Ja tunnet itsesi suureksi sotasankariksi? — oli tyttö keveästi jatkanut.
Hiukan vieläkin hämillään oli Juho vain naurahtanut. Sellaista se on sellaisen jälkeen.
— Mutta, — oli tyttö jatkanut tiukemmin nousten kyynärpäälleen ja silmäteräin supistuessa, — jos tästä jotakin tulee, mitäs sitten teet?
Juho oli häkeltynyt.
— Mitä? — oli hän kysynyt.
— Niin että mitäs sitten teet? oli tyttö jatkanut entistäkin kiinteämmin.
Silloin oli Juhossa herännyt suuri itsetunto ja hän oli oikaissut itsensä.
— Kyllä minä aina teoistani vastaan, — oli hän sanonut, — ja kyllä minussa on miestä sinut hakemaankin.
— Hakemaankin, — oli tyttö naurahtanut, — vai oikein hakemaan.
— Niin, hakemaan, — oli Juho entistä kipakammin toistanut.