"Kun en minä osaa kirjoitusta lukea."
"Eikö Kreeta ole muilla luetuttanut?"
"En. Mitäpä siinä syrjäisillä."
Pappi miettii hetken, sillä asia tuntuu kovin kummalliselta.
"No mistä Kreeta ensinnäkään tietää, että kirjeet ovatkaan häneltä?"
"Kyllä minä sen tunnen. Eikä minulle kukaan muu kirjoittaisikaan."
"Eikö Kreeta voisi antaa minun lukea niitä?" kysyy pappi taas kotvan mietittyään.
Kreeta näyttää vaipuvan ajatuksiinsa. Viimein hän osoittaa seinällä riippuvaa hamettaan.
"Kirstun avain on tuolla taskussa ja kirstu on pirtissä", sanoo hän.
"Ne kirjeet ovat siellä pohjimmaisina, paperin alla."
Pappi poistuu, mutta tulee pian takaisin.