Samassa Manta toi kahvia.
"Älkää nyt itseänne liian täyteen tintatko", sanoi hän, "ennenkuin herra ylihosmestari herää".
"Älä sekaannu minun asioihini!" tokaisi metsänhoitaja Brovall äreästi.
"En kai minä muuten… Varjelkoon! Itsenne takia minä vain."
"Tiehesi!" tiuskaisi metsänhoitaja Brovall.
Manta meni, mutisten mennessään jotakin siihen tapaan, että "pääsee kai tästä", ja metsänhoitaja Brovall kaatoi itselleen viidennen naukun. Ruokasalissa, jossa ylimetsänhoitaja Gyllenmarck nukkui, kuului kello lyövän seitsemää.
Vähitellen saavat metsänhoitaja Brovallin ajatukset siivet. Se on tunnettu ja koettu asia. Aamuryypyt: maailma näyttää valoisalta ja sovinnolliselta, ajatuskoneisto toimii, ja joskus tuntee tulevansa melkein toimintatarmoiseksi. Eikä mitään kohmeloa ja ikävää jälkitunnelmaa, vain yksinkertainen, melkein huomaamaton siirtyminen "tavalliseen päiväjärjestykseen", selvään olotilaan. Iltaryypyt sitävastoin: filosofeeraamista, muistelemista, tilaisuuden tullen riidanhalua. Ja murheelliset aamuyöt.
Silloin paroni Gyllenmarck raoittaa ovea.
"Hyvää huomenta", sanoo hän. "Sinä olet aamunvirkku, sinä."
"Tule sisään vain!" vastaa metsänhoitaja Brovall iloisesti.