Hän alkaa olla siinä vireessä ja mielentilassa, että hän voisi pitää vaikka pienet seurat. Lukemista kuunnellaan hartaudella, mutta virsi puuttuu.
Ah nyt — "Integer vitæ", se sopii.
— Minä osaan kyllä virren, mutta se on vierasta kieltä. Ette te voi sitä seurata.
— Veisaa vain. Kyllä me kuuntelemme.
— No niin sitten.
Akat kuuntelevat uteliaisuudensekaisella hartaudella. Joku ei malta olla kuiskailematta toiselle. Mutta Kulkuri veisaa, veisaa sellaisella antaumuksella, että unohtaa olevansa jonkunlainen esiintyjä.
— Mitä kieltä se oli?
— Latinaa.
— Latinaa. Missä sellaista kieltä puhutaan?
— Ei sitä enää missään puhuta.