— No, ei nyt sellaisia!
Heikki vavahti, huomatessaan ruvenneensa mielessäänkään arvostelemaan asioita, joiden ympärillä lepäsi pyhyyden ja koskemattomuuden sädekehä. Körkön vanhempi Heikki, isä, oli lestadiolainen ja suuri saarnamies…
* * * * *
Aurinko paistoi, lumi suli, terva tuoksui.
Halu joelle oli tullut oikeastaan jo tammikuulla, puheen ollessa yhtiön suurista ensikesäisistä uitoista.
Jokkalan vieressä oli lanssimaa, ja siihen oli pitkin talvea vedätetty valtavia tukkiläjiä. Jokkalan pojat puuhasivat kaikki joelle lähtöä.
— Lähde mukaan, — oli Jokkalan Kunnari yht’äkkiä sanonut.
— Mitäpä minä siellä, kotonakin tarvitaan…
— Tarvitaan!
Jokkalan Kunnari oli ollut vähän viinoissa ja lyönyt nauraen olalle.