"Taisi olla. Minä jo vähän muistelin naamataulusta, että tuttu on mies."
"Joo, minähän se olin. Taisi loppumatka mennä hyvin?"
"Mikäs siinä, kun hyvin alkuun pääsi."
"Olisi hosmestari saanut ilmaisen kyydin ensimmäiseen kylään asti, kun olisi hoksannut tahtoa. Ja pian se olisi käynyt, kyllä minun jätkäni osaavat soutaa."
"Saako niitä niin vain yksityisasioissa soudattaa? Vaikka kiitollinenhan minä olisin ollut, jos olisin saanut kyydin vaikkapa maksustakin."
"Kyllä saa. Se on niin, että jätkän on pakko tehdä mitä käsketään."
"Niin kai se on."
"Joo. Nykyajan työmies ei tarvitse muuta kuin kuria. Ja jämttiyttä.
Siinä se on."
Herrat kuuntelevat, ja naiset kuuntelevat myöskin. Joskus keskenään vähän supisevat.
Mutta opettaja hymyilee ja on ivallisen näköinen. Mitä vimottaa, köyhäkaula? Pitääkö hänen mennä ja lyödä lompakkonsa sen nokan edessä pöytään ja sanoa, että "siin' on, haista köyhä rahaa!" Taitaisi vähemmän silloin virnistellä. Mutta olkoon rauhassaan, senkin raukka.