"Kiiruhtakaa!" karjaisee Heikki toisen kerran.
Ei nytkään tahti muutu. Toinen soutajista alkaa päinvastoin korjata hankavitsaa ja peränpitäjä nostaa melan vedestä. Heikin ympärille kokoontuneiden ihmisten huulilla alkaa karehtia hymy, ja joku Tapaninkylän isännistä naurahtaa:
"Eivätpä ne oikein ole tietääkseenkään."
Nyt Heikin sisu alkaa kiehua, naama käy kravunpunaiseksi, hän vie kätensä torveksi suunsa eteen ja huutaa silmät pullollaan:
"Jumal'aut, jos ette, roikaleet, pääse nopeammin liikkeelle, niin saatte tilin kouraanne joka sorkka."
Ei tahti nytkään muutu, ja ympärillä-olijat ovat yhtä iloisemman näköisiä.
"Pirun orjat", sanoo Heikki kuin anteeksi pyydellen miestensä puolesta, "niiden täytyy saada lisää opetusta".
Kukaan ei vastaa mitään. Vihdoin vene laskee laivan kylkeen, ja kumea ääni sanoo veneestä:
"Kompuroihan alas sieltä."
Tukahdutettu naurunräjähdys, ja Heikkiä aletaan soutaa pois. Veneestä hän vielä huiskuttaa nenäliinaansa laivaan päin, ja ehkäpä joku vastaakin.