"Se oli morski mies!" sanoo apteekkari.
"Että se uskalsikin", ihmettelee joku naisista.
"Olkaa varmat siitä", lopettaa metsäherra, joka tuntee jätkänsä, rauhallisesti, "olkaa varmat siitä, että hän vielä tänä iltana saa sen kurituksen, jonka tarvitseekin".
Mikko Puuperä.
Mikko Puuperä, — mies, josta kaikki puhuvat, mutta jota kukaan ei ole nähnyt, mies, joka samalla kertaa on suuri hyväntekijä ja suuri pahantekijä, mies, joka on nostanut monta, mutta kaatanut vielä useampia. Muualla hänen nimensä saattaa olla mikä tahansa, suurten jokien varsilla ja napapiirin tuolla puolen hänet tunnetaan Mikko Puuperän nimellä.
Sinä ihmettelet, kuinka Hokkas-Nikoteemuksella, puulaakin pomolla, on ollut varaa hankkia itselleen tuollainen komea talo. Eihän hän ollut puulaakin palveluksessa kuin vajaat viisitoista vuotta, eikä suinkaan puulaakikaan mitään ylettömiä palkintoja ja palkkoja maksa. Ei sillä ollut perinnöistä tietoa, köyhän ämmän poika se oli ja akka samaa maata.
Näin sinä ihmettelet, ja kuuntelija kuuntelee sinua mielenkiinnolla ja hartaudella. Sitten hän ruiskauttaa pitkän syljen, vilkauttaa silmiään ja sanoo:
"Lykästäähän se muutamia, joo."
Ja vähän ajan kuluttua hän lisää:
"Eiköpä tuota liene Mikko Puuperä suurimmaksi osaksi koiville auttanut."