Jonka jälkeen hän kävelee tiehensä.
Tänä keväänä näet miehen kävelevän turkeissa ja simseteissä. Henki tulee vähän viinalle, sikari savuaa suussa, ja muistikirja pistää esiin turkin taskusta. On siinä kävelijää kerrakseen ja sopiikin kävellä, ei sitä jokainen mies tuollaisia varusteita ylleen vedä. Ja miehen koko olemuksesta kuvastuu suuri itsetyytyväisyys ja rauha: ollaan puulaakin pomoja, toistaiseksi kyllä siitä pienemmästä päästä, ja mukava on olla.
Mutta ensi keväänä, kun hän tulee vastaasi, on hänen olemuksensa hiukan arveluttava. Henki tulee kyllä nytkin viinalle, mutta suupielessä ei enää käryä sikari, vaan siinä roikkuu paperossi, ja jaloissa saattavat olla sikarilaatikot, sillä patiinit on menetetty hoitopelissä tai "syykvetissä". Eikäpä ole tietoja turkeista, ulstereista ja muista prameuksista, hyvä, kun takinreuhka päällä ja lossituvassa saatu lihaliemiannos vatsassa.
"Kuinka", kysyt sinä närkästyneenä, "tällainen muodonvaihdos on mahdollinen?"
Eikä sinun nytkään tarvitse odottaa selitystä. Selityksenantaja siirtelee kyllä hiukan jalkojaan, siirtääpä vielä pikanellinkin toisesta poskesta toiseen, tarkastelee maata ja vaaroja ja tarkastelee vielä taivaan merkkejäkin, mutta selittää joka tapauksessa.
"Joo", sanoo hän, "se on niin, että kaipa hänenkin oli hyvä olla puulaakissa ja hyvä kai hänellä oli palkkakin, mutta enemmän teki mieli. Nähkääs kun sitä pitää pelata herraa. Ja sitten tuli Mikko Puuperä ja hän sai lähteä kävelemään. Eivät viitsineet nostaa juttua, summa kun oli niin pieni…"
"Kuinka pieni se sitten oli?"
"Mitä lienee ollut, tuhannen, toista. Mitäpä se sellainen puulaakin varoissa."
Kas siinä meillä sankari, tässä Mikko Puuperässä. Tänään hän esiintyy täällä, huomenna tuolla, kaataen ja nostaen, kaataen ja nostaen. Puulaakit yrittävät valvoa, ettei hän saisi esiintyä, mutta hän esiintyy kuitenkin. Sillä silloin kun luotiin yhtiö ja yhtiölle tilinmaksukirjat, silloin myös luotiin Mikko Puuperä. Joskus hän on osoittanut taipumusta siirtyä valtiolle, mutta toistaiseksi se on jäänyt. Mikko Puuperällä on suurempi ja kiitollisempi työmaa yhtiöllä.
Näin tapahtuu muutamana kauniina heinä; kuun päivänä latvajoen kaukaisimmalla työmaalla, tilinmaksupäivänä muuten. Kirjat ovat valmiit, rahat valmiina, ei muuta kuin ala maksella. Mutta juuri ratkaisevalla hetkellä ilmestyy joku konttorin läheteistä ja seuraa palkanmaksua. Jopa jotakin: neljä miestä näkyy antavan palttua palkalleen. Se on kovin ihmeellistä "Missä nämä neljä ovat?" kysyy lähetti.