"No niin sitten", myöntää Liinu alakuloisesti.
Huoneeseen tulee hetken hiljaisuus.
"Ja älyätkö sinä, mitä väkeä ne sinun ryssäsi olivat?" kysyy kyselijä viimein ikäänkuin rauhoittuneena, mutta vastaa itse kysymykseensä: "Perkeleen ja käärmeen sekasikiöitä ne olivat. Ymmärrätkö nyt?"
Mitäpä Liinu ymmärtäisi. Hän vain nostaa katseensa ja vastaa matalasti:
"En minä usko, että se ainakaan sellainen oli."
"Et usko!" sanoo kyselijä kolkosti. "Kyllä se oli samaa maata kuin kaikki muutkin. Mutta nyt niistä on päästy ja päästään."
Nyt Liinu vavahtaa ja luo säikähtyneen katseen kyselijään.
"Ei suinkaan niitä kaikkia tapeta?" kysyy hän viimein itkunsekaisella äänellä.
"Ole varma siitä. Ja nyt mene matkoihisi ja mieti, mitä olet tehnyt."
Sen enempää ei Liinun pyörtymiseen tarvittu.