"Milloin hän kuoli?"
"Siitä on jo pitkä aika, lähes kymmenen vuotta."
"Ja äitini on myöskin kuollut?"
"Niin, mutta miksi sinä sitä aina kyselet. Hän kuoli silloin kun sinä synnyit."
"Ja kun ei minulla ollut vanhempia, niin te sitten otitte minut.
Niinhän?"
"Niin juuri. Mutta ole nyt rauhassa ja syö. Pian sinun on taas mentävä."
Niku jatkaa aterioimistaan, mutta palat menevät suuhun yhä harvemmassa tahdissa ja viimein käsi pysähtyy kokonaan.
"Tässä paperissa seisoo Nikolai Elinanpoika Sarkka eikä isän nimeä ole ensinkään. Kaikilla muilla on isän nimi. Ja sitten tässä seisoo, että avioliiton ulkopuolella syntynyt. Mitä se on?"
Kasvatusäiti säpsähtää ja ottaa paperin pojan kädestä. Se oli toiseen kouluun vietävä papinkirja, joka oli unohtunut kamarin pöydälle.
"Anna vasta isän paperien olla rauhassa", toruu hän. "Ei se avioton mitään ole ja sen sinä kyllä ehdit oppia ymmärtämään."