Mutta Nikulla on nyt jotkin mielessään eikä hän hellitä. Hetkisen hän kyllä istuu vaiti ja hautoo asioitaan pienessä päässään, mutta sitten häneltä pääsee yhtäkkiä:
"Oliko isä sitten ryssä?"
"Ei", vastaa kasvatusäiti tuskastuneesti. "Herkeä nyt jo siitä."
"Mutta kun minä olen niin kuullut."
"Keneltä sitten?"
"Suutarin Tuomaalta ja muiltakin."
"Ne valehtelevat."
"Eivät valehtele."
"Valehtelevat ne. Ole varma siitä."
Nyt ei Niku enää voi hillitä itseään, vaan purskahtaa itkuun.