"Minä menen järveen", itkee hän.
Nikun täyttää suuri rakkauden ja hellyyden tunne ja hän kietoo käsivartensa Helmin vyötäisten ympärille.
"Järveen", toistaa hän kuiskaten. "Muutahan me olemme suunnitelleet emmekä sellaista."
"Mutta, Herra Jumala, kun siitä ei kuitenkaan mitään tule."
"Ei tule!"
Niku puree hampaansa yhteen ja on pitkän aikaa vaiti. Sitten hän sanoo hiljaisesti:
"Tässä ei auta muu kuin puhua vanhempiesi kanssa."
Helmi kavahtaa seisomaan.
"Varjelkoon! Isä tappaisi meidät molemmat."
Mutta Niku pysyy edelleenkin tyynenä ja harkitsevana.