"Tokkohan sentään", puhuu hän tyvenesti. "Isäsi on uskonnollinen mies, ja murhasta on sitäpaitsi jonkunlainen rangaistuskin. Vaikka kyseessä olisikin tällainen isätön."
"Niin, mutta ei se sitä katso, kun suuttuu."
"Nyt en minä ymmärrä ollenkaan."
"Joo, mutta mikä ei käy, se ei käy."
"Mutta olenhan minä jonkunlainen työmies. Enkä ole antanut puheenaiheita itsestäni."
"Rakas Niku, tunnenhan minä sinut, mutta sittenkin… Sinä et voi ymmärtää."
"Osan ymmärrän, osaa en. Sitten ei auta muu kuin että lähdet kanssani sellaisena kuin olet. Kai mar valtakunnassa työtä löytyy kunnialliselle ihmiselle, joka ei kenellekään ole tehnyt pahaa. En minä ole kuullut, että kenenkään olisi nykyisin pakko kuolla nälkään."
"Sinähän tiedät hyvin, etten voi lähteä. Isä panisi jyrkän esteen."
"Sitten on lähdettävä salaa. Tai väkisin."
Helmin itku uudistuu taas.