"Vai jo oli. Hyvää yötä sitten."
"Eikö sinulle kelpaisi tulla katselemaan minun puotiani?"
"Mene helvettiin", murahtaa Niku hampaittensa raosta ja kävelee portaita kohden.
"Kuulehan, Niku", sanoo tyttö äkisti ja tulee lähemmäksi. "Minä sanon sinulle yhden asian. Turhaan sinä Helmin luttia vahtaat. Ei sinne ole päässyt kukaan muu, etkä sinne pääse sinäkään."
Kun Sarkan Nikolai vääntää tuvan ovea salpaan, ei hän tiedä, pitäisikö hänen itkeä vaiko nauraa.
XIII
Helmi oli äitinsä kanssa käynyt kaupungissa ja hänen huomaamattaan pistäytynyt lääkärilläkin. Se oli ollut harmajapäinen, vanha herra, jolla oli ollut tuimuutta katseessa, mutta lämpöä äänessä. "Niin, niin se on", sanoi hän tutkimuksen päätyttyä. "Kyllä neiti on arvannut oikein."
Huoneeseen tuli hiljaisuus. Helmi oli tullut aivan valkeaksi kuullessaan toisen suusta sen totuuden, jonka hän kyllä itse oli tiennyt. Vapisevin käsin hän puki vaatteita ylleen.
"Hyvä Luoja", pääsee häneltä väkinäisesti, "mitä minä nyt teen."
"Sitä pitää vähän miettiä, ennenkuin menee puuhailemaan tuommoisia."