Lääkäri katsoo häneen tylysti.
"Moraalin puhuminen kuuluu oikeastaan papille eikä lääkärille", jatkaa hän. "Mutta mitä siinä muuta on kuin että naimisiin ja vähän kiiruusti."
"Kun en minä voi… se on meidän renki." Lääkäri viheltää itsekseen.
"Kuinka helvetissä", kysyy hän sitten kimeästi, "te hänen kanssaan
olette tuollaiseen joutunut! Ettekö te ole Juhani Saaren tytär
Hirvikylästä?"
"Olen… vaan en minä ymmärrä, herra tohtori… Minä rakastan häntä."
"Niin vainkin, rakkaudeksihan sitä tavataan nimittää. Hm… jaa". — Sitten hänen piirteensä lientyvät ja silmiin tulee ystävällinen tuikahdus. — "Tuon asian takia ei kannata olla alakuloinen, se voi olla vaarallistakin. Ettekä kuitenkaan saa tehtyä tekemättömäksi. Jos uskotte Jumalaan, niin rukoilkaa, ellette, koettakaa järjestää asia maltillisesti ja kantaa taakkanne. Joko hän on lähtenyt?"
"Kuka?"
"No se renki?"
"Ei. Miksi hänen olisi pitänyt lähteä?"
"Sittenhän ei teidän tarvitse kantaa taakkaanne yksin."
* * * * *