Saaren isäntä vilkaisee häneen, mutta alkaa sitten katsella ohi.
"Entä se toinen", kysyy hän, "missäs se on?"
"Ei täällä ketään ole", vastaa Helmi hätääntyneesti.
Isä rykäisee. Hänen kasvonsa saavat tuskastuneen ilmeen ja silmäluomet rävähtävät hermostuneesti.
"Älä viitsi valehdella", näyttää ilme sanovan. Ääneen hän sanoo:
"Käske sen vaan tulla esille."
"Mutta kun…"
Saaren isännän kasvot vaihtavat väriä ja ääni vapisee.
"Pitääkö mun todellakin…", alottaa hän.
Mutta hänen ei tarvinnut tehdä sitä, mitä mahdollisesti oli aikonut. Sarkan Nikolai ilmestyy ovelle. Hän on tähän tai ainakin johonkin tämän tapaiseen valmistautunut eikä hän pelkää, mutta hämillään hän on ja kalpea hän on eikä hän sanaakaan saa tulemaan suustaan. Eikä nyt sitäpaitsi olekaan oikea aika puheitten pitämiseen.