"Herra Jumala, se olisi paikalla tappanut meidät molemmat."
"Saahan se sen kumminkin tietää. Ja nyt minun täytyy pois. Kuinka sinun sitten käy?"
"Niin, mutta sinä kirjoitat aina väliin, ja kun aika tulee, tulet hakemaan."
"Jos siitä mun tulemisestani sitten on hyötyä. Jos sinä sitten lähdet."
"Sinähän ymmärrät, että minun silloin on lähdettävä. Tuli mitä tuli.
Vaan nyt vielä en tahtoisi."
"Niin, tee kuten tahdot. Kyllä minulta ei sisu eikä käsivarsista voima lopu, kun tiedän, että sinä…"
"Koeta, Niku rakas, ansaita mahdollisimman paljon, ettemme sitten heti joudu pulaan. Minä kirjoitan sinulle niin usein kuin suinkin muitten tietämättä voin. Ja tiedäthän, kuinka sinua rakastan."
Tilanteessa on enemmän asiallisuutta ja harkintaa kuin kaihoa ja tunnelmaa. Ja aika joutuu.
Sarkan Nikolai katsahtaa kelloaan ja nousee. Melkein hymyntapainen nousee hänen kasvoilleen.
"Se puoli tuntia on sitten lopussa", sanoo hän.