"Työttä."
Tuomas näyttää aivan kuin heräävän. Hän on koko lailla päissään ja välähdyttää terveitä hampaitaan.
"Ei se elätä", naurahtaa hän. "Pidä iso kanisteri kotonasi ja pieniä taskussasi, niin elät kuin porvari tarvitsematta heille hikoilla."
"Sitäkö sinä sitten?"
"Älä puhu, vaan ota toinen ryyppy. Se tekee hyvää heikolle ja työttömälle."
Tällä kertaa ei Sarkan Nikolai enää estelekään, eikä kolmannellakaan, mutta sitten hän painaakin korkin lujalle ja lähtee kävelemään.
"Ei, kyllä minun on lähdettävä taas kurkkimaan ja kärvistelemään."
"No mene sitten. Ja jos joskus ryypyn vaivaan tulet, niin tule tähän taloon ja kysy minua, vaikka löydät sinä kysymättäkin. Katsele nyt tarkasti päältäpäin, minkä näköinen se on. Hoksaatko? Se on Nurmenkuja viisikymmentäyksi ja minä asun lokaalissa neljätoista. Pane tarkasti muistiin. Sama kamraatti minä olen kuin ennenkin." Ja suutarin Tuomas toikkaroi kättään huiskuttaen portista sisään.
* * * * *
Mutta Sarkan Nikolai lähtee uudelleen liikkeelle. Hän kiertää entiset paikat ja joukon uusia, ja viimein hän saa kun saakin työtä. Se on höyrylaivan purkamisessa ja lastaamisessa.