"Mutta tehän tulette viinalle", sanoo päällysmies ja katsoo häneen epäilevästi. "Mahdanko minä voida sellaista käyttää."
"Enkä tule", väittää Niku silmä kovana. "Ja jos tulenkin, niin se on vain tämän kerran."
"Koettakaa nyt sitten."
Sarkan Nikolai koettaa. Kuta raskaammat ja hankalammat tarakat ovat, sitä tyytyväisemmäksi hän tuntee itsensä. Sanoiko se, että viinalle? Jos sanoi, niin kyllä se on viimeinen kerta, ei hän sen tavaran vaivassa ole. Eikä kannatakaan olla.
Illalla hän söi ensi kerran pitkästä aikaa kunnollisesti. Hänen kätensä olivat verinaarmuja täynnä ja hänen hartioitansa pakoitti, sillä lasti oli ollut monenkaltaista: milloin vaikeasti käsiteltävää, milloin raskasta liikuttaa, milloin muuten hankalaa. Mutta hänen mielensä oli iloinen ja reipas, ja vaikka hän tunsikin uupumusta, olisi hän mennyt jatkamaan, jos siihen vain olisi ollut tilaisuutta. Huomenna hän tarjoutuu ylitöihin, jos sellaista vaan sallitaan.
Senjälkeen hän vielä istuutui kirjoittamaan. Käsi tosin vapisi pahemmin kuin pitkään aikaan ennen, mutta ajatusten ja sanojen etsimisessä ei ollut työtä ja vaivaa. Sydän löi ja oli täynnä toivoa, ja sana liittyi sanaan, lause lauseeseen itsestään ja vaivattomasti. Helmi saa huolettomana odottaa, mitä tulee, kyllä hän, Niku, täällä hommaa ja puuhailee. Vaikka päivässä sanotaankin olevan vain kahdeksan tuntia, on niitä tosiasiassa kuitenkin kaksikymmentäneljä, ja tarvitseva mies osaa ne kyllä käyttää hyväkseen. "Nuku sinä vain, rakas tyttö, yösi rauhassa ja muista joskus minuakin."
Kirjoitettuaan hän vaipui väsyneen miehen raskaaseen uneen, mutta kun hän aamulla luki läpi sepustuksensa, ei hän tahtonut tuntea sitä omaksi kirjoittamakseen.
"Onhan se sävyltään vähän ämmämäinen, mutta hyvä se on niinkuin on", ajatteli hän kuitenkin ja antoi sen pudota kirjelaatikkoon.
XVII
Sarkan Nikolailla on onni mukanaan. Kun työ loppuu yhdestä paikasta, etsii hän toisen eikä hänen tarvitse viettää päiviään toimettomana. Hyrrä on päässyt pyörimään ja se pyörii. Satamasta hän menee apumieheksi makasiiniin, makasiinista konepajalle, konepajasta puusepän verstaaseen.