Suutarin Tuomas katselee häntä haalein, veristävin silmin.
"Onks sull rahaa ja?" kysyy hän.
"Onks sull? On. Kysy sitä vielä. Vaan pitääkö sinulle näyttää?"
"Ei ole väliä. Saamasi pitää niin, että nyrkit ovat savessa."
"Tuossa on. Ota se nyt ensi aluksi. Lisätään sitten kun se aika tulee."
"Kylläpä sinusta on tullut aika porvari."
Tuomaan silmät välähtävät, kun hän pistää setelin liivintaskuun ja menee asialleen. Mutta Sarkan Nikolai kätkee lompakkonsa varmimpaan taiteensa. Hetken kuluttua Tuomas tulee.
"Kuule", kysyy hän, "mitä varten sinä tuota hanuria mukanasi kiikutat?
Oletko sinä ruvennut pelimanniksi?"
"Onko minulla hanuri?"
"Siinähän se on vierelläsi. — Hä, oletko sinä ollut hummaamassa?"